Lue artikkeli tästä ja kirjoita omia mielipiteitäsi artikkelin teemasta:
- miten itse koet työelämän vaatimukset?
- voidaanko hieman 'hellittää' työn laadun siitä kärsimättä?
- mikä estää toimimasta artikkelin ajatusten mukaisesti?
- mitä muita ajatuksia artikkeli tuo mieleesi?
- Tyäelämässa vaatimukset vaikuttavat usein aika korkeilta. Eräässä edellisessä työpaikassani perehdytyslomakkeissa oli ne olivat niin korkeat, että tiesin saman tien etten tule niitä täyttämään. Pyrin kuitenkin tekemään kaiken todella hyvin ja loppu tuloksena oli hyvin paljon epäonnistumisia ja lopulta irtisanoiduin työstä ahdistuneena, vaikka työkaverit olivat enimmäkseen antaneet enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta työskentelystäni. Haluan siis oppia olemaan itseäni kohtaan armollisempi ja ottaa vaatimukset rennommin ja luottaa, että osaan kyllä tehdä työni tarpeeksi hyvin vaikka kaikkea en pysty tekemään edes 8-10 tasoisesti.
VastaaPoista- Minusta voidaan hellittää osassa asioista, ehkä olisi juuri hyvä kirjata tehtävät asiat ja valita niistä ne joihin todella haluaa panostaa ja pyrkiä siihen kymppiin ja sitten puolestaan valita asiat joissa riittää että ne saa juuri ja juuri joten kuten tehtyä. Siten tuo kympin tavoite ei paina joka ikisessä tehtävässä.
- Oma opittu ajatusmalli työtä kohtaan. Omaa asennetta pitää osata kyseenalaistaa ja huomata ensinnäkin jos on perfektionismiin taipuvainen + myöntää se itselleen, jotta tuo hellittäminen onnistuisi. Lisäksi työpaikalla tunne siitä, että omaa tekemistä tarkkaillaan jatkusvasti, tuo painetta tehdä kaikki täydellisesti. Työpaikalla/koulussa ei pitäisi olla sellaista ilmapiiriä, että kaikilta odotetaan jatkuvasti täydellisyyttä.
- On tärkeää tarkkailla omia tuntemuksiaan työskennellesssä ja muistaa että virheitäkin sattuu. On tärkeää antaa positiivista palautetta enemmän kuin negatiivista sekä muille että itselleen. Työuupumus on raskasta ja työpaikoilla tulisi ennaltaehkäistä sitä monin tavoin ja antaa koulutustakin asiaan liittyen.
- Jenni Kivioja
Ollessani työkokeilussa päiväkodissa vuosi sitten, oli minulla paha tapa pudota perfektionismin kuiluun. Tein töitä ahkerasti minimoiden taukoajat ja loppujen lopuksi yksi työkavereistani sanoi minulle topakasti, että pidäpä nyt oikein kunnon pitkä lounastauko kerrankin. Vasta siinä kohtaa tajusin, että eihän minulta oikeasti täydellisyyttä vaadita, ja että minulla on lupa hellittää otettani välillä ja ottaa rennommin. Osaamisen näyttämisen halu ja hyväksytyksi, kenties jopa kehutuksi tulemisen tarve sokaisivat minut. Loppujen lopuksi se, mitä minulta vaadittiin, oli paljon vähemmän, kuin mitä annoin. Mielestäni onkin tärkeää osata hillitä itseään ja panostaa juurikin tärkeimpiin työtoimenpiteisiin - mikä hoitoalalla on asiakkaan tyytyväisyyden ja onnellisuuden ylläpito. Ehkä juurikin artikkelin mainitsevat juttutuokiot ja muut olisivat tärkeintä. Sitäpaitsi sanoisin, että jopa raskaammatkin työtehtävät, kuten siirrot vanhus- ja vammaistyössä, keventyisivät huomattavasti jos hoitajat osaisivat samalla kepoisasti jutustella asiakkaalle. Ainoa todellinen este on jokaisen oma sisäinen perfektionisti. Jo pienilläkin teoilla voi saavuttaa suuria asioita.
VastaaPoistaTietenkin työpaikalla voi aina olla myös muita ihmisiä, jotka lisäävät painetta suoriutua paremmin, kuin tarvitsisi. Olisi tärkeää osata toimia muista piittaamatta ja keskittyä itseensä kuitenkaan itseään liikaa ruoskimatta.
Kuten blogi sanoikin: jos rima on kovin korkealla, huomaat jatkuvasti alittavasi sen, vaikka yrittäisitkin hypätä yli. Kun rima on matalammalla, saatat pystyä jopa astumaan sen ylitse rasittamatta itseäsi. Perfektionismin hillintä työpaikalla ja tietynlaisen oikeaoppisen laiskuuden harjoittaminen auttaisi varmasti vähentämään mm. työuupumuksesta johtuvia sairaspoissaoloja ja auttaisi piristämään työyhteisön ilmapiiriä yleisesti. Jos kaikki panostavat saman verran eikä ylisuoriutujia ole, ei kenellekään tule sen suurempaa painetta tehdä enemmän, kuin häneltä vaaditaan.
-Anniina Lehtonen, 17STLH06YEA
Työelämän vaatimukset
VastaaPoista- Omien kokemuksieni mukaan laatua vaaditaan ja siihen panostetaan paljon, kun taas toisissa paikoissa tärkeämpää on se, että työ saadaan tehtyä, myöhemmin sitten korjaillaan, mikä ainakin itseäni ärsyttää, koska tuntuu ettei työssä pääse eteenpäin eikä uuttaa uskalla kunnolla aloittaa, ennen kuin edellinen on saatettu kunnialla loppuun.
- Usein työntekijöiltä odotetaan venymistä ja sataprosenttista panostamista jokaisella osa-alueella, joihin myös esim. kehityskeskusteluilla yritetään vaikuttaa. Kehittävän palautteen kautta mahdollisesti myös tulokset paranevat, mutta usein unohdetaan antaa kehuja, jos työntekijä on päässyt eteenpäin lähemmäs tavoitteita.
- Mielestäni jokaisen pitäisi löytää itselleen sopiva ammatti ja työ, jota tykkää tehdä, jolloin loppuunpalaminen ei tapahdu ainakaan niin nopeasti ja työn laatu paranee
Hellittäminen
- Jos työpaikoilla kiinnitettäisiin huomiota työn rentoon tekemiseen ja ns. työstä nauttimiseen, tuloksetkin olisivat parempia, koska työntekijät eivät ehkä stressaantuisi mm. laatuvaatimuksista niin paljoa, ja tietäisivät aidosti, että tekemällä parhaansa on aivan riittävä.
- Vaarana toki on, kuten artikkeli mainitsee, ettei esim. hoitoalalla enää ole työlleen omistautuneita tekijöitä, mikä olisi tärkemäpää kuin mikään muu, koska hoitoalan asiakkaina on aina elävät ihmiset, joiden elämään hoitotyön laatu vaikuttaa suoraan.
Mikä estää?
- Varsinkin yksityisellä sektorilla asiakkaat äänestävät jaloillaan ja huonot kokemukset yrityksistä kantautuvat monien korviin, jolloin laadulla todellakin on väliä.
- Yritysten saama hyvä palaute kiertaa heikommin kuin huono palaute, mutta yrityksen todella erottuessa edukseen asiakkaat kyllä kertovat sen muillekin. Yritysten on siis pakko panostaa laatuun niin asiakaspalvelussa kuin itse työssäkin, jotta asiakkaat säilyvtä ja mahdollisesti uudet asiakkaat löytävät yrityksen ja yritys tuottaa tulosta. Kaikessa on kuitenkin viime kädessä kysymys rahasta, jonka vuoksi hellittäminen voi olla vaikeaa.
Muita ajatuksia
- Mielestäni artikkeli kuvasi hyvin sitä, ettei ehkä uskalleta puhua työn aiheuttamasta stressistä tai loppuunpalamisesta tai muustakaan negatiivisesta varsinkaan työyhteisöjen sisällä. Olisi aika herätä tiedostamaan työn aihettuma stressi ja muut negatiiviset tunteet/asiat, ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja suoraan, kehuja unohtamatta, silloin kun niille oikeasti on aihetta. Jokaisen pitäisi muistaa jokaisen työntekijät olevan ihminen ja yksilö ja jokaisen kokevan asiat omalla tavallaan, ja antaa heille siihen lupa.
-Heidi Pirttimäki, 17STLH06YEA
1. Minusta on hyvä, että hoitoalalla jossain määrin pyritään täydellisyyteen. Se vähentää varmasti hoitovirheiden määrää, kun asiat tehdään varmasti huolella. Toki on varmasti myös asioita, joiden kohdalla voisi tapahtua muutosta ja joita voisi tehdä vähän rennommalla otteella. Itse olen aina ollut ainakin jonkin verran perfektionisti asioiden suhteen, joten tekisin mielelläni itse kaiken niin hyvin kuin ikinä pystyn ja panostan joka asiaan yhtä paljon. Minulle tuottaa stressiä enemmän se että tiedän että olisin voinut tehdä jotain paremmin kuin tein, vaikka työ olisikin hyväksyttävästi tehty vähän vain rennommalla otteella.
VastaaPoista2. Joissakin asioissa varmasti voidaan, mutta mielestäni on paljon asioita, joita ei kannata tehdä helpomman kautta hoitotyössä. Ehkä esim. vanhusten hoitokodeissa olisi hyvä miettiä päivärytmiä uudelleen. Siitä voisi tehdä liukuvamman kuin mitä se on nyt. Jos vanhus saisi herätä tietyllä aikavälillä, esim. klo 6-8 niin olisi todennäköisempää, että olisi joku hoitaja vapaana ja valmis auttamaan häntä nopeammin, kuin silloin jos kaikki herätetään tasan kello 7 ja kaikki pitäisi saada yhtaikaa valmiiksi ja aamupalalle jne.
3. Hoitoalalle ehkä hakeutuu ihmisiä, jotka ovat tarkkoja ja haluavat tehdä asiat huolella ja hyvin ja panostaa niihin. Ehkä myös vanha tapa on tuttu ja turvallinen eikä uskalleta kokeilla uutta, vaikka se voisi olla joissakin tilanteissa parempikin tapa toimia. Hoitotyössä on myös paljon sellaista mistä ei yksinkertaisesti vain voi joustaa, sillä pienikin jousto saattaa aiheuttaa jollekin potilaalle hengenvaaran. Ei välttämättä aina tai kaikille, mutta miksi kokeilla, että aiheutuuko tällä kertaa komplikaatioita, jos tietää että toisella tapaa tehtynä ei varmasti aiheudu.
4. Kiireen tunne pitäisi saada pois. Työpaikoilla ei varmasti usein edes ole niin kiire, kuin annetaan ymmärtää tai kaun työntekijät itse ajattelevat. Jos hengittäisi pari kertaa syvään ja tekisi asiat rauhassa ja huolella kerralla kuntoon niin ettei toisten tarvi tehdä samaa asiaa moneen kertaan uudelleen kun se on kiireessä tehty niin siinäkin säästyisi paljon aikaa muuhun toimintaan työpaikalla. Ja usein, kun tekee jotain rauhassa sen tekee paljon nopeammin kuin kiireessä.
Essi Keckman
17STLH06YEA
1.Miten itse koet työelämän vaatimukset?
VastaaPoista- Työelämän vaatimukset tuntuvat itsestä kohtuullisilta. Mielestäni itseltäni ei ole koskaan vaadittu liikoja, vaan hyvällä tavalla potkittu eteenpäin ja kannustettu tekemään. Riippuu toki työstä ja muun elämän koossa olemisesta. Kuitenkin mielestäni nuorilta, ja miksei tämä koskisi myös muita ensityönhakijoita, vaaditaan ihan liikoja. Työhön pitäisi olla koulutus tai aiempaa kokemusta, mutta miten kokemusta hankit jos et töitäkään saa?
2.Voidaanko hieman 'hellittää' työn laadun siitä kärsimättä?
- Toki. Tämäkin asia riippuu tosin ihmisestä ja työnlaadusta. Mutta yleisesti ottaen mielestäni omalla tahdilla tekemällä ja omia resursseja kunnioittaen saadaan paljon laadukkaampaa jälkeä kuin kiirehtien ja samalla stressaten asiasta, näin syntyy enemmän virheitä. Täytyy kuitenkin muistaa työn valmistumiseen asetetut kriteerit ja miksi ne on asetettu.
3.Mikä estää toimimasta artikkelin ajatusten mukaisesti?
- Ei mikään. Paitsi ala. Joillain aloilla laatua ei voida todellakaan korvata määrällä, esimerkiksi hoito- tai rakennusalalla. Ei rakennuksia voida alkaa rakentaa materiaaleista, jotka on tehty laadullisesti huonommiksi, jotta niitä saataisiin nopeasti enemmän kerralla. Sama periaate toimii myös hoitoalalla. Ei sielläkään voida toimia nopeammin, jotta saataisiin mahdollisimman monta potilasta vain hoidettua. Tällöin kärsii potilaskohtaisen hoidon laatu. Sama esimerkki toimii monilla aloilla. Mutta on myös niitä aloja, joilla kyseinen turmaraja voi toimia hyvin.
4.Mitä muita ajatuksia artikkeli tuo mieleesi?
- Artikkelissakin puhutaan siitä, että moni jämähtää paikoilleen, koska tuttu ja turvallinen on hyvä. Ei haasteta itsea tai etsitä itselle mielekkäämpää hommaa, koska se tarkottaisi uuteen tutustumista ja mahdollisuutta, ettei se toimisikaan. Tämä on mielestäni ihan totta, tyydytään tuttuun ja turvalliseen eikä haasteta itseä. Siitä olen erimieltä, etteikö Y-sukupolvi olisi rahan perään työstään. Tietysti Y-sukupolvi pitää vapaa-aikaa, ystäviä ja perhettä suuremmassa arvotuksessa työnohella, mutta kyllä nuoretkin työnsä tekevät, jotta siitä palkan ja palkkion saisivat.
Ida Rantanen 17STLH06YEA
Nykyään tuntuu, että työtä pitäisi tehdä mahdollisimman hyvin, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeassa ajassa. Jotkut kuvittelee, että ihminen on kuin robotti, tekee vain työtä eikä lepää ollenkaan. On hirvittävää miettiä ihmisiä, jotka ovat koko päivän töissä ja käyvät kotona vain nukkumassa. Heillä pitäisi olla erilaisia harrastuksia ja illanviettoja, jossa pääsisivät nollaamaan päänsä. Ihmistä ei ole luotu pelkkään työntekoon.
VastaaPoistaMinusta työntekoa voidaan hellittää, laatuhan voisi siitä jopa parantua. Työntekijät olisivat paljon energisempiä ja jaksaisivat pidempään, jos vähän hellitetään.
Uskon, että raha on kaikista suurin tekijä, mikä estää toimimasta artikkelin ajatusten mukaisesti. Työnantajat haluavat yritykselle mahdollisimman paljon rahaa ja tällöin tehdään myös mahdollisimman paljon työtä sen eteen. Hoitopaikat on taas niin täyteen ahdattu, että hoitajilla on kiire hoitaa kaikkia asiakkaita. Olisi hyvä, jos käytäntöä voitaisiin muuttaa niin, että yhdellä hoitajalla olisi yksi potilas. Näin hoitaja sekä potilas pysyisivät kärryillä hoidon etenemisestä ja potilas saisi paljon yksityiskohtaisempaa hoitoa, kun hoitaja tietää hyvin potilaan taustat.
Artikkeli on oikeassa siinä, että työntekijöitä pitäisi kehua enemmän. Se lisää huomattavasti enemmän motivaatioita, kun huomaa, että joku muukin arvostaa tehtyä työtä.
Pinja Tikkinen, 17STLH06YEA
-Työelämän vaatimukset:
VastaaPoistaMielestäni nykypäivän työelämässä vaatimukset ovat muuttuneet paljon aiempaan nähden. Ennen työ oli fyysisempää ja ammattivaihtoehtoja oli vähemmän. Nykyään moniammatillisuus tarjoaa mahdollisuuden vaatimusten pienenemiseen, sillä vastuu jakaantuu useammalle työntekijälle ja työryhmälle. Vaatimukset varmasti vaihtelevat myös aloittain, kuten artikkelissakin mainitaan. Esimerkiksi hoitotyössä olevilta kuulee usein mainintoja kiireellisyydestä ja työntekijäpulasta. Yhdelle hoitajalle kerääntyy paljon työtä ja tämän vuoksi stressi ja huonovointisuus työelämässä lisääntyvät. Periaatteessa työn pitäisi olla nykypäivänä helpompaa, mutta käytäntö saattaa kuitenkin olla toinen.
-Hellittäminen ja työn laadun kärsiminen:
Mielestäni olisi tärkeääkin osata hellittää ja nauttia työstä. Hyvin usein työntekeminen on vain suorittamista; hoitotyössä potilaille tehdään vain tarvittavat toimenpiteet kuin liukuhihnalla ja siirrytään seuraavaan potilaaseen. En uskoisi laadun kärsivän, vaikka asiakkaille jutusteltaisiinkin hieman työn ohessa ja otettaisiin ns. rennommin. Toki on tärkeää hoitaa työnsä kunnolla, mutta siihen lienee muitakin keinoja kuin stressaava ja kiireellinen liukuhihnatapa.
- Mikä estää toimimasta artikkelin ajatusten mukaisesti?
Artikkelissa korostetaan töiden priorisointia, positiivista palautetta ja ilmapiiriä, sekä uusia työmenetelmiä, joiden avulla työtä jaksaisi paremmin. Hyvin useissa hoitotyön paikoissa työskentely on tiimityötä, joka edellyttäisi samanlaista asennetta ja halukkuutta kaikilta työntekijöiltä. Jos joukossa on vain muutamia, jotka yrittävät toimia luovasti keksien uusia työmenetelmiä siinä missä muut juuttuvat vanhoihin periaatteisiin, ei lopputulos pidemmän päälle ole kovin hyvä. Lisäksi hyvin helposti syntyy tietynlaisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joiden mukaan "kuuluisi" toimia ja joihin kaikkien pitäisi sopeutua. Uusien toimintatapojen sisäänajo työpaikkaan, jossa vanhat käytänteet ja menetelmät ovat juurtuneet, voi olla hyvinkin vaikeaa. Kuten artikkelissa mainitaan, rennompaa otetta käyttävä työntekijä leimataan usein laiskaksi ja työlleen omistautumattomaksi.
- Mielestäni artikkeli oli hyvinkin mielenkiintoinen ja se sai ajattelemaan, kuinka tärkeää työilmapiiri, pienet positiiviset palautteet ja motivoituneisuus ovat työnteon kannalta. Pienilläkin muutoksilla voi omasta työstään tehdä mielenkiintoisempaa ja avartavampaa niin itselleen kuin muillekin.
Sanna Lilja
17STLH06YEA
Kuten artikkelissakin todetaan, on vanhempaa mallia nimenomaan melkein uupumukseen asti ja sen ylikin tehdä työtä, jolla ehkä ei edes ole sinulle välttämättä merkitystä! Artikkelin lopussa mainitaan minun ikäluokasta, kuinka emme enää ole "kiiltävän perään" samalla tavalla kuin meitä vanhempi sukupolvi. Se on totta, mutta osittain myös siksi, että meillä on asiat jo paljon paremmin, kuin aiemmilla sukupolvilla. Olemme jo todella hyvin voiva hyvinvointivaltio. Meidän mielessämme työnteon asenne on jo muuttunut. Ei paljon, mutta ainakin vähän. Me tiedostamme, ettei meidän tarvitse enää painaa työtä niska limassa, vain jotta saisimme syödäksemme jokapäivä. Minun ikäpolveni tahtoo tehdä työtä, jolla on merkitystä henkilökohtaisesti, tyydyttäen "omaa hyvää mieltä", mikä tapa se sitten onkaan; Onko se sitten nimenomaan esineellinen arvo, raha ja suosio? Vai kuten (ainakin toivon mukaan) hoiva-alalle pyrkivät tahtovat tuoda hyvää oloa muille ja täten saavat itsekin siitä paremman mielen.
VastaaPoistaTyöelämän vaatimuksissa on paljon kehityttävää vielä ja luoda jokaiselle se oma kultainen keskitie. Pitäisi osata yhdistää nykypäivän rentoutumiset, työn kehittäminen mielekkääksi toimeksi ja kuitenkin niin, että sitä osataan ja tahdotaan tehdä täydellä intohimolla ja vastuuntuntoisesti. Nämäkin asiat voivat olla erittäin työpaikkakohtaisia tilanteita. Hellittäminen on mahdollista, mutta sekin vain tiettyyn pisteeseen asti. Valitettavasti tätä pistettä ei ole vielä vain määritelty. Työn tulisi kuitenkin tapahtua, jokapäivä ja vastuuntuntoisella asenteella.
Artikkelissa ehkä eniten särähti omaan mieleeni maininta sairaalarakenteiden vessojen koosta verrattuna huoneiden kokoon. On joo totta, että huoneet ovat häkellyttävän pieniä joissain paikoissa, mutta ei sitä oikein voi vessojenkaan koosta pihistää pois, sillä tulee huomioida nykypäivän apuvälineet ja laitteistot, joita etenkin sielä kylpyhuoneen ja WC-tilojen puolella käytetään.
Totta on myös sekin, että yhä edelleen asetamme itsellemme pilviä hipovia rimoja työelämässä ja oikeastaan monissa muissakin ponnisteluja vaativissa tehtävissämme. Nuoremmalle sukupolvelle mielestäni on kuitenkin nyt pikkuhiljaa ryhdytty opettamaan tämän oman rimansa pientä laskemista paljon mahdollisemmaksi. Tämä on hyvä asia, että jo kouluelämässä nuoremmat voivat oppia ymmärtämään sen, ettei tulisi asettaa itselleen turhan kovia vaatimuksia, kun kykenet jo hyvään rennommillakin ranteilla.
Meillä on edelleen hieman hukassa se kultainen keskitie, sopiva riman korkeus ja löytämään se tietty piste, mutta me kehitymme. Se tapahtuu vielä ja on matkalla jo suuntaan. En osaa henkilökohtaisesti vielä sanoa onko se hyvään suuntaan, mutta suunta se on kuitenkin. Ainakin opinnontiellä ollaan osattu muuntautua ja tehdä opiskelusta mielekkäämpää. Ehkä tämä asenne saavuttaa työelämänkin jossain vaiheessa.
Kirjoittanut Karoliina Hautamäki 17STLH06YEA
Nykyään monessa työpaikassa on hirveä kiire. Työntekijöitä saattaa olla liian vähän asiakkaisiin nähden ja töitä paljon. Tuntuu, että usein vaaditaan liikaa. Joissain työpaikoissa ei myöskään huomioida työntekijöitä yksilöinä, jotkut saattavat esim. tarvita enemmän aikaa jonkun asian tekemiseen tai tekevät asiat erilailla. Työpaikoilla annetaan myös useammin negatiivista kuin positiivista palautetta, ja tämä on todella harmillista, eikä tällainen palkitse.
VastaaPoistaItsekkin olen monissa asioissa perfektionisti, ja siitä aiheutuu helposti lisää stressiä. Olen oppinut hiukan hellittämään, ja uskon että työpaikoillakin niin pystyttäisiin tekemään. Tietysti työ pitää tehdä hyvin ja laadukkaasti, mutta rajansa siinäkin. Joissain työtehtävissä voitaisiin varmaan hyvinkin hiukan hellittää.
Maailmaa tuntuu nykyään ikään kuin hallitsevan raha. Moni työpaikkakin tuntuu tavoittelevan voittoa, jolloin työntekijöitä ei palkata niin paljoa, ja näin heillä on enemmän työtä. Lisäksi työpaikalla voi olla myös paljon perfektionisteja, jopa johtoportaassa. Tämä tuo työntekijöille lisää stressiä. Ihmisten asenteita pitäisi pystyä muuttamaan. Tuntuu myös, että maailmalla, etenkin Suomessa, annetaan negatiivista palautetta paljon enemmän kuin positiivista. Tämä johtuu Suomessa asenteista ja ehkä vähän kulttuuristakin. Suomessa kun ei saa itseään kehua tai saa leuhkan maineen. Jos toinen ihminen taas kehuu paljon toista, koetaan se helposti jopa ahdistavaksi ja liian ystävälliseksi. Myöskään luovuutta ei suosita, ja tämänkin tulisi muuttua.
Olisi todella hienoa jos työelämässä voitaisiin toimia kuin artikkelissa. Se vaatisi vain asenteiden muutoksen ja resurssejakin jonkun verran. En usko, että artikkelin mukainen työelämä toteutuu kovin monessa paikassa vielä hetkeen. Ehkä kaikkien työpaikan työntekijöiden täytyy ensin uupua, että asialle tehtäisiin jotain. Lisäksi Suomessa voitaisiin opetella antamaan enemmän positiivista palautetta, niin muille kuin itsellekkin, ja myös vastaanottamaan sitä.
Jenita Liukkonen 17STLH06YEA
Vaatimukset motivoivat tekemään työtä kunnolla, mutta liika on liikaa. Jos työ pyörii liikaa vaatimuksien ympärillä, menee työtä kohtaan mielenkiinto ja silloin työlaatu kärsii. Mielestäni kiireessä ja paineen alla työnlaatu kärsii eniten, joten olen sitä mieltä, että hellittäminen parantaa työnlaatua. Jos pysähtyisimme hetkeksi ja miettisimme mikä hoitoalantyössä on tärkeintä, kaikki varmasti ajattelisivat potilaita joille mahdollistamme hyvät ja turvalliset oltavat.Jos pystyisimme työskentelemään vähemmän kiireessä, luulen työnlaadun parantuvan. Tuntuu siltä, että työ on jatkuvaa suorittamista ja tärkeimmät asiat unohtuvat sillon. Emme pysty toimimaan artikkelin ajatusten mukaisesti, koska asiakkaita tulee kokoajan lisää ja henkilökuntaa potilaisiin verrattuna on hyvin vähän. Emme pysty hellittämään vaan kiire lisääntyy kokoajan. Budjetti painaa päälle ja kaikesta säästetään. Palautetta ei anneta ja jos annetaan niin se on negatiivista. Vastaan tulee myös jossain vaiheessa lait ja säädökset.
VastaaPoistaArtikkeli tekee minut hieman surulliseksi. Miksi työn pitäisi olla jatkuvaa suorittamista päivästä toiseen? Meidän tulisi nauttia siitä mitä teemme ja varmasti nauttisimme jos meille annettaisiin siihen mahdolliset olosuhteet. Jokainen meistä haluaisi tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, mutta jos siihen ei anneta mahdollisuuta, niin miten me pystymme antamaan itsestämme sen mitä haluaisimme? Meidän tulisi pysähtyä ja aloittaa uusi vaihe hoitotyössä. Monilla muilla aloilla kärsitään samoista ongelmista. Täytyy muistaa, että me työntekijät olemme vain ihmisiä, emmekä koneita. Meilläkin tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Mitä sitten tapahtuu, kun kaikki hoitajat ovat sairaslomalla uupumuksen takia? Luultavasti siinä vaiheessa ruvetataan tekemään jotain muutoksia.
-Janita Mäkinen
1. Miten itse koet työelämän vaatimukset?
VastaaPoistaKoen työelämän vaatimukset välillä kohtuullisiksi ja välillä vähän kohtuuttomiksi. Monesti ihmisiltä vaaditaan töissä, että heidän tulee suorittaa työtehtäviä, jotka eivät enää edes kuulu hänen työsopimuksessaan määriteltyyn asemaan ja palkka kumminkin on suhteessa työtehtävien haasteellisuuteen aivan liian alhainen. Työelämän vaatimusten kohtuuttomuutta on myös hyvä lähteä pohtimaan myös lähihoitajan ammatin kautta: kun määrättiin ylityö- ja vuoronvaitokielto, hermostuivat työnantajat palkkaamilleen hoitajilleen. Pahimmassa tapauksessa hoitajia oltiin kiristetty ylitöihin ja vaihtamaan työvuoroansa potkujen uhalla. Suurimmaksi osaksi kuitenkin olen lyhyen työhistorian aikana kokenut työn vaatimukset kohtuullisiksi: koskaan minua ei ole vaadittu tekemään mitään, mihin koulutukseni ei olisi riittänyt tai joka olisi ollut työsopimuksessa sovitun tehtävän ulkopuolella.
2. Voidaanko hieman 'hellittää' työn laadun siitä kärsimättä?
Monissa ammateissa ihmiset joutuvat jäämään useasti sairaslomalle jatkuvan stressin ja työpaikan paineiden aiheuttaman burn outin vuoksi. Työn laatu tulee kärsimään, kun psyykkisesti rasittuneet työntekijät koittavat suorittaa töitään väsyneenä. Monesti psyykkisesti rasittuneilla ihmisillä esiintyy keskitttymisvaikeuksia ja he tekevät tavallista enemmän virheitä, kun eivät uupumukseltaan kykene keskittämään kaikkeja resurssejaan työn tekoon. Olisi niin työpaikan, asikkaiden ja työntekijän turvallisuuden kannalta tärkeää, että työympäristö muuttuisi vähemmän vaativaksi, mutta ei kumminkaan niin paljon, että työn laatu muuttuisi liian helpoksi. Kun työntekijät saavat tarvittavan levon, heidän psyykkinen hyvinvointinsa paranee ja he voisivat palautua työn kuormittumisesta paremmin. Laskeneen stressin ja parantuneen hyvinvoinnin myötä myös työssä tehtävä virheet vähenesivät. Tällöin työn laatu paranisi huomattavasti.
3. Mikä estää toimimasta artikkelin ajatusten mukaisesti?
Toimintaa estää mykyinen aajatus siitä, että määrä korvaa laadun. Lisäksi työntekijän oma velvollisuudentunto ei välttämättä anna periksi suorittaa töitä edes vähän löysemmällä otteella. Jos töissä on suurempi ulkoinen motivointi (korkeampi palkka, paremmat ylityölisät), saattaa työntekijän sisäinen motivaatio (kiinnostus omaa työtä kohtaan, kokemus siitä että tekee tärkeää työtä)jäädä ulkoisen motivaation jalkoihin.
4. Mitä muita ajatuksia artikkeli tuo mieleesi?
"Nuori sukupolvi ei ole samalla tapaa kiiltävän perään kuin me vanhemmat. Se arvostaa vapaa-aikaa, perhettä ja ystäviä. Ehkä myös liika perfektionismi saa väistyä ja tilalle tulee rennompi ote. uhkana kuitenkin pidän, että terveysala täyttyy määräaikaisuuksien työntekijöistä, jotka eivät omistaudu työlleen".
Hei come on. Tällä lähihoitajan palkkaluokallla ei muutenkaan olla kiiltävän perässä, vasta valmistuneille tarjotaan lähinnä määräaikaisia sopimuksia ja palkkaluokan alhaisuuden vuoksi tällle alalle hakeutuvat, ainakin omasta kokemuksesta, suurlita osin henkilöt jotka pitävät muiden ihmisten hoivaamista ja pitävät tätä ammattia itselleen kutsumuksena. Totta toki on, että nuoret arvostavat yhä enemmän vapaa-aikaa, perhettä ja ystäviään - joka on hyvä oman työhyvinvoinnin kannalta, ettei orjallisesti ajattele vain työtään - mutta kyllä töitä myös itsensä elättämisen vuoksi tehdään vaikka palkka ei ole ensimmäisenä mielessä. En koe, että rennompi työote vähentäisi omistautumista työlleen, päin vastoin. Jos työilmapiiri olisi työntekijän hyvinvointia tukeva, olisi omalle työllekkin mielekkäämpi omistautua.
Julia Savolainen, 17STLH06YEA
1. Minä koen työelämän vaatimukset kohtuullisina, aina tulee päiviä jolloin ei vain jaksaisi, mutta silloin porskutetaan sisulla. Kun tällaisia päiviä alkaa olla useamminkin viikon aikana, silloin on minun mielestäni aika alkaa miettiä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia siihen, voiko työtaakkaa pienentää. Jokainen kokee niin eri tavalla työelämän vaatimukset ja erot voivat olla suuria jopa työpaikan sisällä. Tärkeää on myös se, että osaa oikeasti rentoutua vapaa-ajalla ja jättää työasiat työpaikalle, tämä erityisen tärkeää silloin, kun on vaativa työ.
VastaaPoista2. Olen sitä mieltä, että ihan hyvin voi vähän hellittää, eikä ottaa kaikkea niin vakavasti laadun siitä kärsimättä. Työelämässä täytyy vain osata laittaa asiat tärkeys järjestykseen ja tietää asiat, jotka on "pakko" hoitaa vuoron aikana ja sitten joustaa niistä ei niin olennaisista asioista. Hoitoalan työntekijät ovat yleensä vastuuntuntoisia ja tarkkoja työstään. Sen takia uskon, että jos työpaikoilla vähän hellitettäisiin niin silti laatu ei kärsisi.
3. Vanhat tavat (koska ollaan aina tehty niin), ei uskalleta kokeilla, perfektionismi, pelko siitä, että leimataan laiskaksi, pelätään laadun kärsivän.
4. Artikkelissa on minun mielestäni hyviä pointteja. Työhön täytyy löytää rauha ja sen hyvät puolet ja vähentää kiireen tunnetta ja stressiä. Vaikka on pitkä lista työtehtäviä niin ei ota stressiä niistä, vaan hengähtää ensin ja suorittaa tehtävät yksi kerrallaan.
Emmi Lammi 17STLHO6YEA
-Itse koen työelämän vaatimukset hyvänä asiana, koska vaatimuksien avulla saadaan sopivat työntekijät kyseiselle alalle ja karsitaan heti pois ne jotka eivät vaatimuksia täytä.
VastaaPoista-Riippuu toki alasta, mutta esim. hoiva-alalla se tuskin on aina mahdollista, koska resurssit ovat niin pienet asiakkaiden määräään nähden.
-Se että on niin vähän resursseja asiakkaisiin nähden, ja siitä johtuva kiire. Tehtävää on paljon, ja ne tehdään parhaaksi koetulla tavalla, joten tuskin kukaan alkaa kyseenalaistamaan sitä. Aina ei ole luovia ratkaisuja asioiden hoitamiseksi.
-Artikkelista tulee sellainen kuva, että työntekijät eivät sitoutuisi työhönsä. Ja pitäisi keksiä mistä tehtävistä olisi järkevää vähentää, jotta hyvä hoitaminen säilyisi eikä asiakkaita laiminlyötäisi tai heidän oloaan huononnettaisi.
EMMA SAARI 17STLH06YEA
-Riippuu alasta, joillakin aloilla oletetaan lähes alusta asti että osaat kaiken ja mitään ei voi kyseenalaistaa. Monilla aloilla ja monilla työpaikoilla kuitenkin otetaan uudet työntekijät mielellään vastaan ja opetetaan mukaan työrytmiin ja -tehtäviin. Joillekkin työpaikoille on kovat vaatimukset koulutuksen suhteen, se on ymmärrettävää monissa ammateissa, kuten sosiaali- ja terveysalalla, ei kuka vain voi mennä laittamaan injektioita tms. Joihinkin töihin (esim. siivooja tai avustaja päiväkotiin) voisi kuitenkin ottaa löysemmin vaatimuksin työntekijöitä, jotta kaikille halukkaille olisi edes jonkinlainen työ millä elättää itsensä.
VastaaPoista-Voidaan, aina ei tarvitse olla kaikessa paras ja ensimmäisenä kehittämässä uutta, myös vanhat ja turvalliset keinot toimivat. Laatu ei välttämättä kärsi vaikka työssä ei olisikaan mukana markkinoiden parhaat ja johtavat työvälineet, niitäkin voidaan käyttää myös huonosti. Ammattitaidolla tulee työstä laadullisesti parasta.
-Artikkelin kirjoittaja vaikuttaa siltä, että ei itse tiedä juuri mitään hoiva-alasta käytännössä, sillä uskon että siellä tehdään kaikki mahdollinen niin nopeasti kuin mahdollista jotta jäisi aikaa myös esim. vanhusten kanssa juttelulle. Monet asiat artikelissa eivät vaikuta kovinkaan käytännönläheisiltä, vaan ennemminkin vaatimuksilta millaista pitäisi olla joidenkin ajattelijoiden mukaan. Kaikkea ei vain voi tehdä niin kuin artkitteli sanoo, jos vuodepesu on tekemättä ei voi vain jäädä jutustelemaan edellisen asiakkaan kanssa kun muutkin hommat on tekemättä.
-Artikkelissa oli monia hyviäkin pointteja mm. se että tulevaisuudessa alalla kuin alalla työtä pitäisi rakentaa sisäisten palkkioiden (työn ilo ja tunne, että tekee tärkeää työtä ja näkee työnsä tulokset) varaan, enemmän kuin ulkoisten (raha, tavara ja hyvä palkka) palkkioiden varaan. En ollut ennen artikkelin lukua tajunnut kuinka paljon Suomessa annetaan positiivista palautetta, mielestäni siihen olisi tultava pian muutos, jolloin työstäkin tulisi huomattavasti mielekkäämpää.
Karoliina Viitaniemi 17STLH06YEA
- Työelämän vaatimukset ovat usein epärealistisia. Itselleen tulisi asettaa tavoitteet oman toimintakyvyn mukaan, sopivasti haastetta sopivalla ajankäytöllä. Työntekoon kohdistuvat liialliset odotukset olisi hyvä ottaa puheeksi työpaikalla, sillä moni muu voi painia saman ongelman kanssa. Hyvä olo lähtee sisältä, ja vapaa-aikana riittävä latautuminen vaikuttaa panokseen työelämässä.
VastaaPoista- Uskon, että pieni hellittäminen voisi jopa parantaa työn laatua. Uupuneena ja kiireessä tulee tehtyä enemmän virheitä. Hoivatyö on kutsumusala, jossa aito välittäminen ja läsnäolo kuuluvat työn tukipilareihin. Asiakkaat kyllä huomaavat, jos hoitaja on paikalla muttei läsnä.
- Moni voi pelätä leimautuvansa itse laiskaksi tuodessaan työpaikalla epäkohtia ilmi. Myös tietoinen henkilökohtaisen riman laskeminen voi tuntua vaikealta, jos kerta ennen on pystynyt venymään pidemmälle. Hoiva-alaan kohdistuvat leikkaukset vaikeuttavat höllentämistä.
- Artikkelissa kehotettiin muuttamaan arjen uuvuttavia rutiineja. Niin pienen kotiaskareen kuin työnteon toimintamallin muuttaminen työpaikalla virkistää ja antaa tilaa uusille näkökulmille.
Liika suorittaminen on kuin kymmenen ukkoa puskisi samaan aikaan ovesta sisään. Jos ottaa vähän aikaa järjestääkseen ukot jonoon, kaikki pääsevät huoneeseen jouhevammin.
Tinja Laurén 17STLH06YEA
Kun yritin lähettää vastausta se hävisi.
VastaaPoistaSalla Välimäki 17STLH06YEA
Anna Tolppola
VastaaPoista1) Minusta työelämässä täytyy olla jonkilaisia vaatimuksia, jotta taso työssä säilyy. Raamien (lait, asetukset, turvalliset työtavat..) sisällä on pysyttävä, mutta mielestäni työntekijä asettaa itse itselleen ne rasittavimmat vaatimukset asettamalla oman rimansa liian korkealle. Vaatimuksiin positiivisesti/reippaasti/rennosti suhtautuminen tärkeämpää kuin täydellinen suoritus - ja monesti iloisesti aloitettu työ sujuukin paremmin. Oma asennoituminen määrittelee vaatimusten raskauden ja positiivinen asenne vaikuttaa tietenkin positiivisesti jaksamiseen sekä työn lopputulokseen.
2. mikäli hellittäminen työssä tarkoittaa ylimääräisen stressaamisen lopettamista, niin työnlaatu ei kärsi. Päin vastoin. Jotta stressiä ei synny liikaa, kannattaa yrittää ennakoida eli suunnitella työtään/työpäiväänsä/työtehtäväänsä hieman ja olla itsellensä armollinen. Kaikki työtehtävät kannattaa tehdä huolellisesti/ parhaansa mukaan (oma jaksaminen ja ajankäyttö huomioiden), niin kyseisestä asiasta ei tarvitse enää stressata, kun on antanut kaikkensa.
3) Esimerkiksi liialliseksi kertynyt stressitaso, huono itsetunto /työmotivaatio /elämäntilanne... vaikuttavat siihen, millainen yleisjaksaminen työntekijällä on. Jokaisen pitäisi kuitenkin omasta elämäntilanteestaan huolimatta hoitaa työnsä hyvin, joten työilmapiirin tulisi olla tukeva, positiivinen ja kannustava. Työntekijät ovat itse vastuussa työpaikkansa työilmapiiristä joten jokaisen tulisi vaihtaa positiivinen vaihde päälle mielessään.> työ sujuisi iloisesti, työntekijät viihtyisivät töissä ja työnlaatu säilyisi.
4) Artikkeli pisti ajattelemaan, mikä on yksilön osuus ryhmän ilmapiirissä ja yksilön omassa jaksamisessa. Positiivisuus vie pitkälle ja tuo voimaa. Kun työntekijä viihtyy hyvin töissä, suuntaa keskittymisensä positiiviseen ja uskoo itseensä, työnlaatu voi parantua ja työilmapiirikin paranee. Kaikki lähtee yksilöstä, työntekijästä itsestään.
- Koen työelämän vaatimukset sekä hyvänä että huonona asiana. Hyvänä, koska silloin ainakin itse pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin ja vaatimusten mukaan. Saan hyvän mielen itselle, kun koen tehneeni työni hyvin vaatimusten mukaan ja saan tehdystä työstä kiitosta. Huonona, koska silloin työn suorittamisesta vaatimusten mukaan voi tulla liikaa stressiä työntekijälle ja motivaatio omaan työhön voi alkaa laskea, samalla työn mielekkyys heikkenee.
VastaaPoista- Voidaanko hieman "hellittää työn laadun siitä kärsimättä?
Voitaisiin hieman hellittää, koska silloin työ voisi muuttua joillekkin mielekkäämmäksi, koska ei olisi niin suuria suorituspaineita. Mutta taas jotkut voisivat ruveta tekemään työnsä huonommin, jos hieman hellitettäisiin.
- Toimimasta artikkelin ajatusten mukaisesti estää?
Voisi olla, että ei uskalleta muuttaa asioita, halutaan pysyä tutussa ja samassa vanhassa. Ei uskalleta kokeilla, miten työelämä toimisi sen jälkeen, kun toimittaisiin artikkelin ajatusten mukaisesti.
Riina Virkilä
Työelämän vaatimukset vaihtelevat paljon eri alojen välillä mutta mielestäni terveysalalla vaatimukset ovat liian kovat työntekijämäärään verrattuna. Esimerkiksi joissain työpaikoissa hoitaja saa aamulla listan , jossa on 20 asiakasta kenen luona pitää päivän aikana käydä. Hoitajat eivät ehdi aina pitää edes lainmukaisia taukojaan, koska eivät voi tinkiä kenenkään hoitamisesta. Työntekijät väsyvät ja heidän työnsä laatu heikkenee.
VastaaPoistaHoitoalalle tarvittaisiin ehdottomasti jotakin uudistusta, koska palkkakin on monissa paikoissa niin huono ettei se kauheasti motivoi. Varmasti vaatimuksissa on myös eroa eri yrityksissä ja se riippuu paljon ylemmästä tahosta. Ovatko pomot kaavoihin kangistuneita, jotka eivät halua mitään uudistusta vai luovia ja uudistushaluisia ihmisiä. Vaatimukset ovat tottakai myös tärkeässä roolissa joka työpaikalla. Ne kannustavat ihmisiä työnteossa ja vaatimusten täyttäminen ja valmiiksi saaminen motivoi ja auttaa jaksamaan, mutta vain tiettyyn rajaan asti.
Varmasti joissakin työtehtävissä pystyisi hellittämään. Työyhteisön pitäisi kuunnella jokaista työntekijää ja yhdessä pystyttäisiin suunnittelemaan asiat ja työtehtävät paremmin. Työntekijän mielenkiinnon on tärkeää säilyä ja työn pitää olla mielekästä. Kukaan ei jaksa jatkuvaa kiirettä ja painetta, joka tehdään ehkä joissain tilanteissa turhaan. Palautteen antaminen ja saaminen on tärkeää mutta negatiivisen ja positiivisen palautteen pitäisi kompensoida toisiaan ja niitä pitäisi saada tasavertaisesti.
Ihmiset tottuvat tiettyyn tapaan työskennellä ja se voi olla iso kynnys alkaa muuttamaan asioita. Kaikkea ei välttämättä edes pysty muuttamaan. Työyhteisön pitäisi tehdä yhteistyötä ja saada työnteko maistumaan kaikille.
Emilia Laitinen